Määrätietoisuutta kannanhoitoon

    Suomen susikanta on ollut pitkään kasvussa ja se on huomattu Suomen riistakeskuksessa kuin maaseudun asukkaiden keskuudessakin. Vuosi toisensa perään viranomaisten tekemät tai teettämät susien kanta-arviot ovat oleellisesti pienempiä kuin susihavaintojen kasvanut lukumäärä. Näin tilanne on ollut jo vuosia Luonnonvarakeskuksen kanta-arvioiden osalta.

    Tänä kesänä Luke viimein julkaisi kanta-arvion, jonka muutoksessa on viite siitä, että mittava havaintojen lukumäärän kasvu näkyy myös hienoisena kannan kasvuna. Epävirallisten arvioiden mukaan susia on kuitenkin vielä huomattavasti Luken arvioita enemmän.

    Tämä ristiriita on omiaan rapauttamaan kansalaisten luottamusta viranomaistoimintaa kohtaan sekä syö myös sitoutumista menetelmiin, joilla susihavaintoja on tarkoitus kirjata ja raportoida. Sikäli, kun päättäjien tulee pohjalta ratkaisunsa virallisiin tietoihin, poliittinen umpikuja susiongelman hoitamisessa alkaa häämöttää.

    Susipopulaation kasvun lisäksi susien maantieteellinen painopiste on selvästi siirtynyt Itä-Suomesta läntiseen Suomeen ja esimerkiksi Pohjanmaan susikanta on kaksinkertaistunut. Susikannasta 68% on Länsi-Suomen alueella – se kyllä näkyy ja tuntuu. Susitilanne koko maassa mutta erityisesti Pohjanmaalla on kestämättömällä tolalla. Susihavaintoja tehdään päivittäin.

    Syksyn tullen on uutisoitu yhä useammin myös lukuisia susivahinkoja, jotka ovat aiheuttaneet myös huomattavaa taloudellista haittaa niin kotieläintiloille, turkistarhoille kuin metsästyskoirien omistajille. Sudet tappavat yhä useammin kotieläimiä ja karjaa, erityisesti susien tappamien lampaiden määrä on noussut. Poikkeuksellisen röyhkeitä ja nälkäisiä ovat olleet susien ruokailut turkistarhoilla häkkien alapohjien kautta. Kotieläimille aiheutetuista menetyksistä ja vahingoista myönnettävät korvaussummat eivät riitä lainkaan korvaamaan kasvattajalle kokonaisuudessaan aiheutuneita vahinkoja.

    Suomessa susien suojelu tuntuu ylittävän ihmisten ja elinkeinojen suojelemisen tarpeen. Susien kaatamiseen myönnettävät poikkeusluvat eivät ole ratkaisseet epäkohtaa ja niiden lupaprosessitkin ovat osoittautuneet käytännössä hankaliksi sekä hitaiksi.

    Lisäksi lainsäätäjän ja hallinnon näkökulmasta on ongelmallista, että sama eläin on samassa maassa luontodirektiivin kahdessa eri liitteessä. Suomen tulisi toimia tarmokkaasti Ruotsin ja Viron esimerkin mukaisesti, jotta kaikki Suomen sudet siirretään suojeludirektiivin liitteestä neljä liitteeseen viisi. Tällä hetkellä Suomessa vain poronhoitoalueen susiin sovelletaan liitettä viisi.

    Lajin kuin lajin suojelutason muutos tilanteen muuttuessa toteuttaisi EU:n ja jäsenvaltion sopimusta keskinäisestä työnjaosta, läheisyysperiaatetta, jonka mukaan päätökset on tehtävä mahdollisimman lähellä kansalaista.

    Painetta susien aiheuttamien petovahinkokorvausten nostamiseen voidaan vähentää samassa suhteessa, kun susien metsästystä lisätään. Tämän pitäisi olla Suomen susipolitiikan peruslähtökohtana. Käytännöllistä ja tehokkainta olisi palata susien kannanhoidolliseen metsästykseen Suomessa. Siihen vastikään, vuonna 2015 päivitetty suden kannanhoitosuunnitelma antaa mahdollisuuden. Sen toimeenpano ja toteuttaminen vaativat ennen kaikkea määrätietoista poliittista tahtoa.

    Kolumni on julkaistu Keskipohjanmaassa 26.9.2018.

    Share on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Google+Share on FacebookPrint this page

    Jätä kommentti

    Your email address will not be published.

    You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>