Nuorkonservatiivi

    Politiikassa vaikeidenkin valintojen turvallisin ankkuri on perinteisissä arvoissa

    Maailma muuttuu, ihmisten arvot ja asenteet sen mukana. Arki on epävarmempaa kuin koskaan aikaisemmin. Sen vastapainoksi tarvitaan pysyvyyttä. Ahkeruus, välittäminen, tunnollisuus, yritteliäisyys ja säästeliäisyys ovat perinteisiä suomalaisia arvoja. Koti, uskonto ja isänmaa edustavat pysyvyyttä. Ne eivät ole kadonneet minnekään, vaan ovat tässä ajassa mitä tärkeimpiä ankkureita. Itse asiassa perinteisiä arvoja tarvitaan juuri nyt enemmän kuin koskaan. Meillä löytyy liian paljon esimerkkejä siitä kuinka toisista huolehtimisen, joka on ”konservatiivinen” arvo, on unohtunut.

    Ahkeruus kunniaan. Se on pienipalkkaisellekin paras tie parempaan elintasoon.

    Saila saa 500 euron palkankorotuksen 1500 eurosta 2000 euroon. Vuokran jälkeen käteen jää vain 25 euroa enemmän, sillä tuloverot kiristyvät, asumistuki poistuu ja päivähoitomaksut nousee.

    Saila 35v. yksinhuoltajaäiti

    Siru siirtyi kotihoidontuelta ansiotyöhön, jonka palkka on 1 500 euroa kuukaudessa. Työ tuo Sirulle käteen 134 euroa lisää aiempaan nähden. 1 500 euron palkasta jää siis käytännössä käteen 9 prosenttia. Sirun ja Jannen perheessä on kaksi- ja viisivuotiaat lapset. Jannen palkka palkka on 2 500 euroa. Perhe asuu vuokra-asunnossa, jonka vuokra on 1 092 euroa kuukaudessa.

    Siru 27v. perheen äiti, myymäläapulainen

    Työnteon on oltava aina kannustavampaa kuin joutenolon. Kannustinloukkuja pitää purkaa, jotta työn vastaanottaminen kannatta. Jokaisen työkykyisen tulee iästä riippumatta osallistua yhteisen hyvinvoinnin kasvattamiseen. 

    Olli sai töitä pitkän työttömyysjakson jälkeen. Uudesta työstä käteen jäävä palkka olisi 2000 euroa. Olli saisi ansiosidonnaista työttömyysturvaa vain 329 euroa vähemmän jos jäisi kotiin.

    Olli 25v. työtön ravintolakokki

    Työantaja ja työntekijä tuntevat keskusliittoja paremmin paikalliset tilanteet, tarpeet ja osaamisen. Eiköhän Samin ja Peten palkoista olisi parasta sopia paikallisesti työnantajan kanssa.

    Samin tuntipalkka on 25 euroa. Sami on ammattitaitoinen käsityömies omalla alallaan, jolle riittää aina töitä. Työnantaja maksaisi mielellään Samille tämän työstä parempaa palkkaa, eli sen, minkä Sami ansaitsisi. Sen sijaan Samin ammattiliitto on sopinut Samin puolesta palkalle katon, jotta vastavalmistuneelle Petelle voidaan maksaa 19 euroa tunnissa.

    Sami 35v. koneistaja

    Itsensä työllistäminen on menestystarina. Ahkeruudesta ei pidä erikseen rankaista. Siihen pitäisi kannustaa.

    Kaija on kirjaimellisesti yrittänyt viisitoista vuotta pitämättä lainkaan lomia, vapaapäiviäkin vain silloin kun ehti. Elikoiden elo menee aina oman elämisen edelle. Karjatilalla yrittämisen Kaija aloitti pankista saadulla lainarahoituksella, eihän siihen aikaan vastavalmistuneella opiskelijalla voinut olla sellaisia säästöjä sukanvarressa, mitä yrityksen perustaminen vaati. Nyt on kulunut viisi vuotta siitä, että Kaija on voinut nostaa itselleen palkkaa lainanhoito- ja muiden kiinteiden kustannusten jälkeen. Kaija toivoo, että muutaman vuoden kuluttua voisi palkata ensimmäisen työntekijän.

    Kaija 40v. emäntä

    Yrittäjyys – työtä, josta hyvinvointi syntyy.

    Pekka on maanviljelijä kolmannessa sukupolvessa. Työ, josta koko Suomi syö on Pekalle kunnia asia. Maanviljelys on Pekalle työ, elämäntapa ja sielunmaisema. Pekka on ollut maanviljelijä jo pikkupojasta saakka. Pekkalla on lainaa, jotta työntekeminen maanviljelyksessä on ylipäätään mahdollista. Pekan lainanhoitokulut ovat 56 000 euroa vuodessa. Siihen päälle pitää tienata vielä oma leipä.

    Pekka 47v. maanviljelijä

    Antero työllistää 15 ihmistä kokopäiväisesti. Joka vuosi ja kesä tarvitaan uusia työntekijöitä vakituisten loma-ajoiksi. Parhaat haastatellaan aina, jotta kontaktit syntyy vastaisuudenkin varalle. Anteron on vaikea ymmärtää työnhakijaa, joka tulee työhaastatteluun kertomaan, ettei oikeasti halua töitä. Silti Anteron pitää yhdessä muiden veronmaksajien kanssa maksaa työnhakijalle kotiin se raha, minkä olisi vähintään voinut maksaa tälle palkkanakin.

    Antero 50v. pienyrittäjä

    Kaisalla on kahden naisen kotipalveluyritys. Kaisan työntekijä tuli raskaaksi viime keväänä. Sen seurauksena Kaisa maksaa omalla työllään paitsi oman palkkansa, myös perheonnesta nauttivan Saijan äitiysloman kustannukset sekä tämän sijaisen palkan sivukuluineen.

    Kaisa 35v. yrittäjä

    Juho on seitsenlapsisesta perheestä, jossa Juhon lapsuudessa oli vain niukkuutta. Kun Juho oli saanut opintonsa kauppaoppilaitoksessa päätökseen hän aloitti määrätietoisen työnteon. Kotoa saadut opit: työ ja säästeliäisyys, ovat kantaneet pitkälle. Tänään Juho on moniyrittäjä, sijoittaja, joka on työllistänyt yrittäjäuransa aikana 300 ihmistä. Uransa aikana Juho on konsultoinut 50 eri yrityksessä liikkeenjohtoa. Viisi vuotta sitten Juho jäi ”eläkkeelle”.

    Juho 52v. yrittäjä

    Mari opiskelee kauppatieteitä. Opinnot ovat sujuneet esimerkillisesti, mutta nyt olisi aika hankkia tarvittavaa työkokemusta. Mari olisi valmis työskentelemään pienemmälläkin palkalla tai jopa iltaisin, mutta työehtosopimuksen mukaisen palkan alittaminen on ollut monelle työnantajalle mahdottomuus. Mari pitää itse mahdollista työkokemusta arvokkaampana, kuin työstä saatua korvausta.

    Mari 20v. kauppatieteiden yo

    Suuret yritykset seisovat omilla jaloillaan. Koko on voimaa ja ne pärjäävät vaikeidenkin aikojen yli. Siksi pienyrittäjyyttä ja yksinyrittäjiä tulee puolustaa.

    Vanhuus ei ole sairaus, vaan sivistynyt yhteiskunta huolehtii heikoimmistaan. Samasta hoidosta tulee olla kaikille samat maksut. Olkoon jokaisella vapaus päättää itse omasta parhaastaan, myös silloin kun on kyse palvelusta.

    Eskolla on sepelvaltimotauti ja sydämen ohitusleikkaus on tehty kolmesti. Esko on tehnyt elämäntyönsä työmiehenä, joten kansaneläke on pieni. Kiinteiden asumiseen liittyvien kustannusten lisäksi eri sairauksien hoitoon vaativat lääkkeet maksavat 250€ kuukaudessa.

    Esko 77v. eläkeläinen

    Eila on kansaneläkkeellä oleva vanhapiika, joka asuu hoivakodissa. Eilalla on velaton asunto, maata ja metsää, jotka Eila on aikanaan perinyt vanhemmiltaan sukutilan osituksessa. Eila maksaa kolme kertaa suurempia hoitomaksuja, kuin naapurin Aune, jonka perikunta jakoi Aunen omaisuuden ennen tämän siirtymistä kunnallisen hoivakodin asukkaaksi.

    Eila 90v. kansaneläkeläinen

    Leena jäi leskeksi kolme vuotta sitten, kun puoliso Markku menehtyi vaikeaan haimasyöpään. Suomen sairaaloista ei löytynyt lääkäriä, joka olisi suostunut leikkaamaan Markun kasvaimen. Leikkaamatta jäätämistä perusteltiin kustannustehottomuudella ja leikkauksen onnistumisen epätodennäköisyydellä. Leenan ja Markun lasten on vaikea ymmärtää, miten julkinen erikoissairaanhoito voi hinnoitella ihmishengen. Leenan mielestä ihmisellä pitää olla mahdollisuus hoitoon, vaikka sitten omalla kustannuksellaan.

    Leena 45v. leski

    Yksinäisyys on vaarallista, siihen voi kuolla.

    Unto on elänyt sotien jälkeisen Suomen. Elämä on ollut Untolle hyvä, 3 lasta 6 lastenlasta ja terveyttä riitti vielä pitkälle elämän ehtoolle. Unto asuu palvelutalossa, vaikka pystyy liikkumaan itse ja pärjäisi omasta mielestään kotona mainiosti. Unton lapset asuvat pääkaupunkiseudulla, eikä lähisukulaisia ole enää kotiseudulla. Unton lasten mielestä on parempi, että Unto on turvassa ja valvonnassa palvelutalolla.

    Unto 70v. leski ja dementikko

    Yhteiskunnan ei pidä päättää kenenkään hoitamatta jättämisestä, vaan hoidon turvaamisesta.

    Leena jäi leskeksi kolme vuotta sitten, kun puoliso Markku menehtyi vaikeaan haimasyöpään. Suomen sairaaloista ei löytynyt lääkäriä, joka olisi suostunut leikkaamaan Markun kasvaimen. Leikkaamatta jäätämistä perusteltiin kustannustehottomuudella ja leikkauksen onnistumisen epätodennäköisyydellä. Leenan ja Markun lasten on vaikea ymmärtää, miten julkinen erikoissairaanhoito voi hinnoitella ihmishengen. Leenan mielestä ihmisellä pitää olla mahdollisuus hoitoon, vaikka sitten omalla kustannuksellaan.

    Leena 45v. leski

    Se, mitä on luvattu yhteisesti hoitaa, huolehditaan että tulee hoidetuksi.

    Me kaikki muistamme Eerikan. Sosiaalityöntekijöiden pitää saada tehdä työnsä hyvin.

    Eerika 8v.

    Me kaikki tiedämme mitä on koulukiusaaminen ja miltä se tuntuu. Lasten ei tarvitse olla aikuisia toisilleen, se on vanhempien ja opettajien vastuu.

    Roope 12v. tukioppilas.

    Meiltä Suomesta löytyy esimerkkejä perinteisten arvojen alennusmyynnistä liian usein.

    2522
    Tuomas Enbuske, Toimittaja

    Konservatiiveja tarvitaan, koska he pitävät maailman raiteillaan: idealistien hölmöimmät ideat eivät mene eteenpäin. Hyvät ideat etenevät aina ja joka tapauksessa.

    Sööstetin Anna

    ”Sööstetin” Anna – oman aikansa nuorkonservatiivi

    Anna Lucia Sjöstedt
    (s. 12.12.1885 Kokkola – k. 25.1.1965 Vaasa)

    Sjostedt_large

    Anna Sjöstedt teki elämäntyönsä Lapuan emäntäkoulun johtajana, joka teki työtään täydellä sydämellä,  voimiaan säästämättä eikä koskaan pelännyt ottaa lisävastuuta ja velvollisuuksia kannettavikseen, edes silloin, kun uran alkuaikoina noin puolet oppilasta oli nuorta emäntäkoulun johtajaa vanhempia.

    Annassa oli rohkeutta ja voimakasluonteisuutta. Hän toimi emäntäkoulun johdossa peräti 46 vuotta. Sinä aikana Lapuan emäntäkoulu nousi lakkautusuhan alta paisti maineensa myös talouden osaltaan kukoistukseen. Anna oivalsi jo varhain, että emäntäkoulun ja paikkakunnan muun elämän välille on solmittava tiiviit suhteet –emäntäkoulu pitää tehdä paikallisesti tarpehelliseksi.  Niinpä koululla järjestettiinkin jatkuvasti monenlaisia juhlia.

    Annan oli sydämellinen ja säästäväinen, oikeudenmukainen eikä koskaan turhasta sanonut.

    Annan halusi opettaa emäntäkoulun tytöt: ”taitaviksi, käytännöllisiksi emänniksi, jotka ymmärtäisivät arvostaa oman maakunnan ilmapiiriä ja yksinkertaista, järkevää taloudenhoitoa ilman mitään ylimääräisiä hienouksia”.

    Annan elämänohjeita olivat perinteiset arvot, kuten ahkeruus, säästäväisyys ja toimeliaisuus, jotka näkyivät kaikessa, mihin hän ryhtyi.

    Sotien 1939–1944 ajan Sjöstedt toimi suojeluskunnan ja lottajärjestön tehtävissä. Anna oli myös oman aikansa renovaatti. Esimerkiksi naisyhdistyksen nimissä hän oli myös ajamassa äitiyshuollon neuvolan perustamista Lapualle vuonna 1941.

    Vielä eläkkeelle jäätyään Anna opetti emäntäkoulussa musiikkia vuoteen 1961 saakka.

    Koulun naiskuoro niitti menestystä jopa kilpailuissakin. Taiteellinen persoona oli kysytty esitelmöitsijä ja puhuja.

    Hän oli aktiivisesti mukana erittäin monissa lapualaisissa järjestöissä sekä emäntäkoulun opetussisältöihin että yleiseen kulttuurielämään liittyen. Hän osallistui Maatalousnaisten toimintaan ja oli mukana Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitossa, Lapuan Nuorisoseurassa ja Suomen Punaisen Ristin Lapuan paikallisosastossa sihteerinä. Seurakunnassa hän oli mukana diakonia- ja lähetystyössä.

    Anna on nuorkonservatiivin esikuva

    Lähde:  Laupuan historiallinen tietokansa /Teppo Ylitalo