Poliittisia lakkoja on rajoitettava lainsäädännöllä

    Viime viikon SAK:n masinoima mielenilmaus ja poliittinen lakko liittyen työttömyysturvan aktiivimalliin on kyseenalainen, eivätkä julkisuudessa annetut selitykset toiminnalle ole uskottavia. Toimenpide oli järeä ja varsin suhteeton, sillä se osoitettiin jo voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaan. Viipynyttä reagointia selitettiin vasemmalta laidalta muun muassa samaan aikaan eduskuntakäsittelyssä olleella alkoholilain uudistuksella, joka nyt vain sattui kiinnostamaan mediaa ja kansaa enemmän.

     

    Harvoin on työtöntä valjastettu ay-liikkeen keppihevoseksi yhtä helposti. Mieltä kuulemma ilmaistiin työttömien tueksi. Jos väite pitäisi paikkansa, saavutetuista eduista oltaisiin yleisesti ottaen ay-liikkeen piirissä valmiita tinkimään, jotta yhä useammalla työttömällä olisi mahdollisuus päästä työnsyrjään kiinni. Ironista on, että kiistanalaisen aktiivisuusehdon täyttävää työtä olisi esimerkiksi kyseisen lakon aikana ollut kosolti tehtäväksi lukemattomilla työpaikoilla ympäri maata.

     

    Lakkoa ja sen vaikutuksia käsiteltiin julkisuudessa kuin poikkeuksellista sääilmiötä ja sen mukaan siihen myös suhtauduttiin. ”Ei yksi päivä mitään tee”-arviointi tavallisen työ- tai koulumatkaansa taittavan tekemänä on virheellinen, koska tekemättömän työn kustannuksista ja velvoitteista asiakkaille vastaa yksinomaan työnantaja.

     

    Todelliset ja taloudelliset vaikutukset aiheutuvat työantajille ja juuri siitä syystä poliittisissa lakoissa, jotka kohdistuvat poliittisiin toimijoihin, asetelma on erityisen epäreilu. Tavallisesti työtaistelut kohdistuvat asioihin, jotka ovat sovittavissa työnantajien ja työntekijöiden kesken.

     

    Tämä suomalainen työoikeudellisesti salliva poliittinen lakkokäytäntö on kansainvälisesti poikkeava. Muualla Euroopassa ja Pohjoismaissa poliittisen protestoinnin katsotaan kuuluvan työajan ulkopuolelle ja politiikkaan on jokaisella mahdollisuus vaikuttaa demokraattisin keinoin. Miksi työnantajan pitäisi kantaa taloudellinen riski ja kustannukset, jotta mieltä voidaan osoittaa hallitusta tai eduskuntaa vastaan työajalla?

     

    Nykyisellään oikeus poliittiseen työtaisteluun koskee yhtäläisesti työnantajaa, jolla on oikeus järjestää työsulku esimerkiksi siksi, että he katsovat hallituksen toimet riittämättömiksi paikallisen sopimisen edistämiseksi.

     

    Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskisen Elinkeinoelämän valtuuskunnalle kirjoittamassa tuoreessa raportissa otetaan selkeästi kantaa poliittista lakko-oikeutta koskevan lainsäädännön uudistamistarpeeseen vaihtoehtoisin keinoin. Joko muuttamalla oikeustulkintaa työehtosopimuksen merkityksestä työrauhanturvaajana, jolloin työnantajalla olisi oikeus vahingonkorvaukseen menetyksistään tai muuttamalla lainsäädäntöä.

     

    Yksinkertaisinta olisi lisätä työehtosopimuslakiin säädös, jonka mukaan lakko voi kohdistua ainoastaan työntekijöiden ja työnantajan välisesti sovittaviin asioihin. Poliittisesta lakko-oikeudesta luopuminen ja yleislakon määrittely juridisesti päivittäisi työehtosopimuslainsäädäntömme eurooppalaiselle, sivistyneelle, aikaan ja ennen kaikkea avoimeen talouteen sopivalle tasolle. Tarpeellisen lakiuudistuksen eteenpäinviemiseksi ei ainakaan kollegoiden kylmäpäisyydestä ole puutetta. Niin tyynen asiallisesti tähän työttömyysturvan aktiivimallin eteenpäinviemiseenkin on kautta linjan suhtauduttu.

     

    Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 7.2.2018.

    Share on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Google+Share on FacebookPrint this page

    Jätä kommentti

    Your email address will not be published.

    You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

    Lahjoita kampanjalle

    Pro Pohjanmaa Ry
    IBAN: FI82 1193 3000 1133 15
    BIC: NDEAFIHH
    Tekstikenttään: Eduskuntavaalit 2015