Suomalaisia arvoja saa puolustaa

    Ulkomaalaistaustaisten tekemät alaikäisiin kohdistuneet seksuaaliväkivaltarikokset Oulussa ja Helsingissä ovat hallinneet viikonvaihteen julkista keskustelua. Ne paitsi koettelevat länsimaisiin arvoihin perustuvaa oikeustajuamme, myös kohdistuvat kaikkein viattomimpiin, lapsiin.

    Oulun tapahtumien myötä myös perinteiset suuret puolueet, kokoomus, keskusta ja demarit joutuvat aidosti ottamaan kantaa kiusallisena pidettyyn teemaan, turvapaikkapolitiikkamme. Toistaiseksi johtavien poliitikkojen enemmistön kannanotot ovat olleet suunnilleen yhtä kömpelöitä ja asian vierestä kuin esimerkiksi päättäväiset ilmoitukset vihapuheen kitkemisestä. Se ymmärrettävästi turhauttaa valistunuttakin kuulijaa. Varmaa kuitenkin on, että kevään vaalidynamiikkaa määrittää maahanamuuttoteema.

    Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on kaikista valuvioistaan huolimatta paljon puolustamisen arvioista. Länsimainen käsityksemme universaalista ihmisarvosta ei ole syntynyt tyhjiössä tai itsestäänselvyytenä, vaan se on pitkän historiallisen prosessin ja sitoutumisen tulosta. Ainoastaan länsimaisessa yhteiskunnassa ihmisarvo on perustuslaillinen fundamentti, jota myös noudatetaan. Ihmisoikeuksia loukataan tämän tästä kulttuureissa, joissa ei tunnusteta universaalia ihmisarvoa. Universaaliin ihmisarvon ajatteluun kuuluu mielestäni luontevasti myös se, että kaikkia ihmisiä ja kulttuureita arvioidaan samanlaisilla perusteilla.

    Laajemminkin Suomessa olisi tolkullista korostaa täällä noudatettavan länsimaisia ihmisoikeuksia ja yksilönvapautta, joiden toteuttamista varten koko idea hyvinvointiyhteiskunnasta on luotu. Suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvat erottamattomana osana vapaus, demokratia, yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus ja mahdollisuuksien tasa-arvo. Yhteenkään luovuttamattomia ihmisoikeuksia kunnioittavaan länsimaiseen yhteiskuntaan eivät sovi alkukantaiset kunnian, häpeän tai koston traditiot, moniavioisuuden tai lapsiavioliittojen kaltaisista tavoista puhumattakaan.

    Suomi osallistuu kansainväliseen kehitysyhteistyöhön mm. auttamalla sorron kohteena tai sen jäljiltä hajanaisina olevia maita demokratian ja universaalin ihmisarvon toteuttamisen tielle. Hyvä niin. Sikäli, kun arvoviennin edistäminen ja arvojen puolustaminen onnistuvat myös maamme rajojen ulkopuolella, ei pitäisi olla pienintäkään pidäkettä vahvistaa ja vaatia niiden noudattamista myös omassa maassamme. Suomeen kotoutuminen vaatii täkäläisen yhteiskunnan perustavien arvojen ja tapakulttuurin sisäistämistä. Yksilöä alistavien käytäntöjen jatkaminen täällä ei yksinkertaisesti käy.

    Länsimainen valistuksen ja vapauden yhteiskunta kehittyy vain, mikäli sitä ja sen arvoja vaalitaan sekä puolustetaan silloinkin, kun ne ovat uhattuina. Maailman historiassa se on ainutlaatuinen saavutus, joka kelpaa esikuvaksi ja mittapuuksi. Vaihtoehdot pysyvät auttamatta tässä suhteessa takamatkalla.
    Oman kulttuurimme ja yhteiskuntamallin, joidenka erottamattomia osia ovat universaalit ihmisoikeudet, puolustaminen on mahdollista vain terveellä itsekunnioituksella ja osallisuudella. Vastuu siitä kuuluu meille jokaiselle.

    Kolumni on julkaistu Pohjalaisessa 15.1.2019.

    Jätä kommentti

    Your email address will not be published.

    You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>