Tavoitteet

    Työ

    Työ merkitsee itsenäisyyttä ja on keskeinen omanarvontunnon rakennusaine. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus sopia työstään sellainen hinta ja sellaiset ehdot, jotka on itse valmis hyväksymään. Työnantaja ja työntekijä tuntevat paikalliset tilanteet, tarpeet ja osaamisen keskusliittoja paremmin.

    Tarvitaan työpaikoille paikallista sopimista keskitetyn sanelupolitiikan sijaan. Työelämä tarvitsee enemmän joustoja  ja mahdollisuuksia erilaisiin elämäntilanteisiin, ei kangistavaa lisäsääntelyä.  Työmarkkinat muuttuvat politiikasta riippumatta, mutta politiikalla voidaan vaikuttaa siihen, että ihmisille turvataan mahdollisuus ottaa itse vastuuta omasta elannostaan.

    Riskinotto

    On syytä muistaa, että koko hyvinvointivaltion tuotevalikoima on rahoitettu alun perin yrittäjien ja työnantajien rahalla: työllistämisellä ja työstä maksettuina veroina.  Palkansaajan työssäkäynti on riskitöntä verrattuna yrittäjän arkeen.

    Siihen, että joku ottaa riskin tulisi pikemminkin kannustaa sen sijaan, että ahkeruudesta, yritteliäisyydestä ja muiden työllistämisestä rangaistaan. Työpaikkoja tarvitaan täällä Suomessa ja Pohjanmaalla tulevaisuudessakin. Siksi työn teettämisen kustannuksia tulee laskea.

    Osallisuus

    Tunne ”samassa veneessä” olemisesta rapistuu, kun yhä harvempi osallistuu työteolla ja riskinotolla yhteisesti tuotettujen palveluiden rahoittamiseen. Samaan aikaan niiden huollettavien lukumäärä kasvaa, jotka eivät syystä tai toisesta itse pysty huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan.

    Hyvinvointiyhteiskunta huolehtii heikoimmistaan ja sillä perusteella jokaisen työkykyisen tulee osallistua omalla työllään hyvinvoinnin kasvattamiseen.  Kannustinloukkuja tulee purkaa, jotta lyhyenkin työn vastaanottaminen on aina kannattavaa.  Huolenpitoa tai hoivaa ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle, vaan vastuu tulee olla ensisijaisesti lähimmäisillä

    Toimeliaisuus

    Yli varojen eläminen, jatkuva syömävelanotto toimimattoman elvytyspolitiikan nimissä on kestämätön tie valtiolle ja koko yhteiskunnalle. Suomen valtion velka on kuluvan vuoden loppuun mennessä liki kaksinkertaistunut siitä, mitä se oli finanssikriisin iskiessä vuonna 2008.  Julkisen sektorin menot ja koko ovat alati kasvavat, eikä nykyiselle hyvinvointivaltion tuotevalikoimalle löydy enää maksajaansa, vaan syömme lastemme ja lastenlastemme käsistä.

    Tilanteemme on vakava, eikä leikkauksilta voida välttyä.  Ajanoloon myös verotustarve pienenee, minkä seurauksena ihmisille ja yrityksille jää enemmän rajaa omaan käyttöön.Yksilöt itse tietävät valtiota paremmin miten omat käytettävissä olevat rahat kannattaa käyttää.  Suomeen tarvitaan laaja veroremontti, jotta taloudellinen toimeliaisuus saa enemmän elintilaa. Veronkevennysten suorat vaikutukset ostovoimaan nopeuttavat talouskasvua.