Yleisesti hyödytön

    Yksinkertaistaen voisi kai todeta, että hallituksen politiikka on oikeansuuntaista, kun se herättää vasemmistopuolueissa kuumia tunteita, joista Pohjalaisen mielipidepalstakin on täyttynyt. Ammattiliittoaktiivit ja tulevat vasemmistopuolueiden eduskuntavaaliehdokkaat osoittivat kirjoituksillaan menneen maailman kiristyspolitiikan todeksi, vieläpä vailla faktapohjaisia perusteluita.

    On syytä alleviivata merkittävää eroa kahden täysin erillisen asian välillä: oikeudesta ilmaista ja osoittaa mieltään TAI tehdä sitä työnantajan laskuun. Vapaa-ajallaan kukin tehköön mitä parhaaksi katsoo, mutta poliittisia lakkoja tai mielenilmauksia tehtäväksi työajalla on mahdotonta perustella.

    Muutokset irtisanomissuojaan ja muut työllisyyttä parantavat toimet tehdään nimenomaan paremman työllisyyden takia. Keskusteluosapuolten huolenaiheiden ero on siinä, että ay-liike ja sen suulla puhuvat poliitikot eivät milloinkaan ole olleet huolissaan työttömistä. Ihmisistä, jotka ovat kokonaan tai pääosin työelämän ulkopuolella. Hallitus ja kokoomus sen sijaan ovat – onhan parjattu aktiivimallikin osoittanut odotettua parempia tuloksia.

    Työttömyysongelman osaratkaisuihin kuuluvat erottamattomasti työmarkkinoiden joustavoittaminen, eli paikallisen sopimisen lisääminen. Irtisanomissuojan muutokset tarkoittavat itsestään selvästi joustoa sitä kaivattua joustoa työmarkkinoille ja sitä kautta työllistämisen kynnyksen madaltamista.

    Tämän hetkinen talouskasvu ja viimeisen vuoden ajan uudet työpaikat ovat syntyneet juuri pieniin ja nuoriin yrityksiin.

    Työehtosopimuslain muutos koskee pieniä, 20 henkilöä tai sen alle työllistäviä yrityksiä. Sellaisia ovat esimerkiksi useimmat palvelualan yritykset, kuten ravintolat tai kuljetusalan yritykset. Väite siitä, että hallitus tekee politiikkaansa ”käsi työmarkkinajärjestöjen taskussa” on mieletön.

    Sen sijaan PAM on Ann Selinin suulla ilmoittanut tukevansa tuhansilla euroilla vasemmistopuolueiden eduskuntavaaliehdokkaita. Se siitä yleishyödyllisyydestä. Jokainen suomalainen toisin sanoen rahoittaa vasemmiston vaalikampanjointia, sillä ay-liikkeen tulot, jäsenmaksut ja sijoitusten osingot ovat olleet yleishyödyllisyyden nimissä verovapaita. Ei ole pienintäkään epäselvyyttä, että tarvitaan myös Lex Harkimo, eli ay-liikkeen tulojen verollepano.

    Työehtosopimusten tarkoitus on ollut työrauhan turvaaminen niin työntekijä- kuin työantajaosapuolten välillä niiden ollessa voimassa. Jos ne eivät enää täytä tehtäväänsä, toimi takeena työrauhasta, eikö niiden yleissitovuudesta olisi aika luopua kokonaan? EU-oikeus tulee ottamaan kantaa työehtosopimustemme yleissitovuuteen, sillä ajatushautomo Libera on kannellut asiasta Euroopan komissiolle.

    Jos tällaista lilliputin kokoista uudistusta vastaan tehdyistä työtaistelutoimista maksamme joka tapauksessa kovaa hintaa, sitä ei suinkaan kannata jättää tekemättä, vaan tehdä samalla hinnalla isompi remontti: kieltää poliittiset lakot lailla ja poistaa ay-liikkeen yleishyödyllisyys saattamalla sen tuotot verotuksen piiriin.

    Mielipidekirjoitus on julkaistu Pohjalaisessa 29.9.2018.

    Share on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Google+Share on FacebookPrint this page

    Jätä kommentti

    Your email address will not be published.

    You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>